Kurjenpolvikasvit

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Nämä molemmat kukat tunnistin metsäkurjenpolviksi.

Kasvi on monivuotinen ruoho. 

Korkeus: 25-50cm. Varsi leirejä, pystykarsinta, tyviosasta pitkä-, ylempää lyhytkatsantoiseen.

Kukka: säteittäinen, 15-35 mm leveä. Terälehtiä 5, tumman sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, pyöreähköpäisiä. Verholehtiä viisi, selvästi terälehtiä lyhyempiä.

Lehdet: tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Lapa pyöreä, koiraspuolinen, leveäliuskainen, liuskoja 

5-7, isohampaiset liuskat.

Kukkii kesä-heinäkuussa lehdoissa, kangasmetsissä, purojen varsilla, rantapensaikoissa, niityillä, pientareilla.

PohjoisSuomessa laji tunnetaan juhannuskukkana kukinnan alkamisajankohdan mukaisesti.

Kasvi on hyvin muunteleva laji. Kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin muilla metsäkasveillamme. Tämä vaikeutti omaa lajintunnistamistanikin.

www. luontoportti.com.

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Nokkoskasvit

'

Nokkonen (Urtica dioica)

Monivuotinen ruoho. Muodostaa tiheitä kasvustoja.

Korkeus: 30-150 cm. Varsi yleensä haaraton, poltinkarvainen.

Kukka: kukat hyvin pieniä, harmahtavankeltaisia.

Kukinto: norkkomainen, 4-8 cm pitkä.

Lehdet: vastakkain, ruodillisia. Ruoti hapsi- ja poltinkarvainen. Lapa puikea- kapeanpuikea, pyöreätuvinen tai herttamainen, pitkäkärkinen, sahalaitainen, alapinnalta poltinkarvainen, tummanvihreä.

Kukkii heinäkuusta syyskuuhun pihoissa, tienvarsilla, laitumilla, pelloilla, rannoilla, hakkuuaukeilla..

Nokkonen on yksi hyödyllisimmistä villiyrteistämme ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Keitot, muhennoksiin, letut saavat oivan maun nokkosesta. Nokkosella myös mainetta rohdoksena mm. tee, uute, puriste. Myös kuitukasvina tunnettu.

Poltinkarvat suojaavat nokkosia kasvissyöjillä.

www.luontoportti.com

Liekokasvit

Riidenlieko( Lycopodium annotinum)

Varsi kova, vaijerimaisen sitkeä ja jopa 2 m pitkä joka hautautuu alustaan.

Kärkiosa on vihreä ja suikertelee esim. sammalen pinnalla.  Varresta kohoaa miltei pystysuoraan haaroja joita verhoaa neulasmaiset lehdet. Haarojen latvoissa keskinäisiä, käpyä muistuttavia itiötähkiä.

Yleinen metsäkasvi.

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Saniaiskasvit

Kallioimarre (Polypodium vulgare)

Kallioimarre on saniaiskasvi. Se kasvaa kallioilla ja metsän kivillä.

Kestää hyvin kuivuutta.

On monivuotinen itiökasvi, joka talvehtii vihreänä.

On  tunnettu parantavista voimistaan jo tuhansia vuosia sitten.

Lisääntyy lehtien alapinnassa oranssinruskeista pesäkkeistä kehittyvistä itiöistä.

Nimensä kallioimarre on saanut maanalaisen juurakkonsa makeanimelästä mausta. Makua on verrattu myös lakritsimaiseksi.

Lehdet: karkearakenteiset, kertaalleen pariliuskaiset, ehytlaitaiset. Melkein jokaisen lehden alapintaa koristaa kaksi suoraa riviä oransseja pesäkeryhmiä.

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)

Kasvutapa luonteenomainen. Vihreät, lyhytruotiset, latvasta uloskaartuvat lehdet ympäröivät ' pesää'.

Mättäinen kasvutapa.

Nuoret lehdet rullautuvat auki kärjestään.

Kasvaa märissä paikoissa, puronvarsilla, korvissa.

Suomalaisen luonto-opas 2000.

Heinäkasvit

'

Nurmitähkiö ( phleum pratense) Timotei 

Löysästi mätästävä, monivuotinen heinä.

50-100 cm korkea.

Varsi ontto korsi, nivelkohdat täyteisiä solmuja. Korsi on pysty, sileä ja 3-6 solmuinen, tyvi usein hieman paksuuntunut.

Lehdet vuorottain, ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät.

Kukinto on 5-9 cm pitkä, pysty ja lieriömäinen, tiheä, karhea ja yleensä vihreä, tähkämäinen röyhy.

Kukkii keski- ja loppukesällä niityillä ja heinänurmissa, pihoilla, pientareilla.

Metsälauha ( Deschampsia flexuosa)

Löysästi mätästävä, monivuotinen heinä.

30-70 cm korkea.

Ontto varsi, korsi, nivelkohdat täyteisiä solmuja. Korsi pysty, hoikka ja sileä.

Lehdet vuorottain, ruodittomat, tupelliset.

Kukinto harittavahaarainen, röyhy (3-10 cm)

Kukkii keskikesällä tuoreissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä, kallioilla, hakkuuaukeilla, oluilla ja pientareilla.

Kuvia kasveista kolumbus.fi

Suomalainen luonto-opas

pinkka.helsinki.fi/ virtuaalikasvio/plant.php?id=1920

Järviruoko ( Phragmites australis)

Kookas monivuotinen, 100-300cm

Vasi onntp korsi, täyteiset solmut nivelkohdissa.

Korsi pysty, tanakka

Lehdet vuorottain, tupelliset, vartta lyhyemmät. Lehtilapa 10-20 mm leveä, pitkäsuippuinen, jäykkä jalitteä, terävälaitainen, harmaanvihreä.

Kukka: 10-30 cm pitkä, aluksi pysty, lopuksi nuokkuva, tuuhea, ruskeasävyinen- sinipunertava.

Vesi - ja rantakasvi joka kukkii loppukesällä.

pinkka.helsinki.fi ( lajintuntemuksen oppimisympäristö)

Sarakasvit

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum)

Korkeus: 40-70 cm.

Varrella on kaksi väljää, 5-7 cm pitkää lavatonta ruskeaa tyvituppea. Lehden tyviosassa olevat lehdet ovat vartta lyhyempiä, kolmisärmäisiä.

Kukinto: tähkä, kukinnon jälkeen kukassa olevat kehäsukat pitenevät jopa 3 cm pitkiksi valkoisiksi karvoiksi, tupsuiksi.

Kukkii touko- kesäkuussa karuilla rämeillä, nevoilla ja korvissa, joskus myös rehevillä soilla. Tupasvillaa kasvaa myös tuntureiden rinnesoilla mistä nämä kuvat onkin otettu.

Suomalaisen luonto-opas

Tupasvilla-Wikipedia

Kasvikansion keräily-ympäristöt

Kasvikansion kasvit  on kuvattu kolmessa erityyppisessä kasvuympäristössä. Valtaosa kasveista on löytynyt Laihialta kotini viereiseltä hakatulta  sekä hakkaamattomalta vanhalta metsänpohjalta ja tienpientareelta. Mukana on myös kasvilajeja joita olen kuvannut Kuusamon vaaramaisemissa, erityisesti Ruka-tunturin ympäristössä. Osa kasveista on kuvattu Vaasan rannikolla Maksamaalla. Kuvausajankohtana on ollut kesä 2015.

Hakattu metsänpohja Laihialla.

Vanha metsänpohja Laihialla joka paikoin harvennushakattu.

Metsänpohjassa kasvaa tuoreen kangasmetsän tyypillisiä kenttäkerroksen kasvilajeja.

Seuraavat kuvat vaaramaisemista Kuusamosta  Rukatunturin ympäristöstä. Kasviossa mukana kasveja, jotka kuvattu ko. vaaramaisemassa.

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. Czerepanovii) on hieskoivun alalaji. Tunturikoivu on pensasmainen puu. Rukan vaara-alueen tunturikoivua muistuttavat  ohuehkorunkoiset ja mutkaiset puut ovat mitä todennäköisimmin hies- ja rauduskoivuja. Tunturikoivua esiintyy Pohjois-Lapissa ja  ulottuu Keski-Lappiin, esimerkiksi Sodankylän korkeudelle.(Tunturikoivu- Wikipedia)

Kuusamon vaaraseudun maanpinnan muodot ovat jyrkkäpiirteisen vaaramaisia. Myös harjujen runsaus kuuluu alueelle ominaiseen maanpintojen muotoihin. Seudulla on lukuisia pieniä järviä, jokia ja puroja, myös soita on paljon. Kuusamon vaaraseudulla on yhdeksän erillistä arvokasta maisema-aluetta. Rukan alue on kauneudestaan kuulua Kuusamon vaara-aluetta. Sen erityispiirteenä voidaan pitää Rukalta ja Valtavaaralta aukeavia kaukomaisemia. Lakimetsät, rinnesuot ja letot muodostavat maisemallisesti kauniin vaara-alueen. (www.oamk.fi/monipuolinen_metsa776talous_10..)

Vaasan saaristoalueen rehevää rantalehtoa.

Sekä mökkirantaa

Asterikasvit

Pujo (Artemisia vulgaris)

Pujo kuuluu Mykerökukkaisten heimoon, sen alaheimo on Asterikasvit.

Pujo on monivuotinen ruoho.

Korkeus: 50-150-(200) cm. Monivartinen. Varsi on tyvestä puutunut ja uurteinen, niukkakarvainen, tummanpunaruskea.

Kukka: Kukat muodostavat mykeröitä, 2,5-3 mm leveitä. Mykerön kukat ovat punertavanruskeita, torvimaisia ja pieniä. Mykeröt ovat terttumaisessa ryhmässä.

Lehdet: Kierteiset, alemmat lehdet ovat lyhytruotisia ja ylemmät ruodittomia, korvakkeellisia. Lapa pariliuskainen, niukkakarvainen, alapinnalta vaaleankarvainen. Liuskat kapeahkoja, yleensä suippoja.

Kukkii elokuusta lokakuuhun joutomailla, tienpientareilla, pellonreunoilla, rannoilla. Vanha hyöty- ja koristekasvi. Käytetty mm. Lääkeyrttinä. Nykyään pujo enemmänkin arkinen rikkaruoho, monille ankaria allergisia oireita aiheuttava.

www.luontoportti.com

Suomalaisen luonto-opas

Kortekasvit

Metsäkorte ( Equisetum sylvaticum)

Metsäkorte voi kasvaa jopa puolimetriseksi.

Kesällä kasvi on vihertävä ja sen ontossa varressa kasvaa paljon ohuita haaroja. Varressa on punaruskeat ja leveähampaiset tupet. Keväällä varsi on haaraton ja punaruskea, latvatähkä käpymäinen.

Viihtyy kosteissa metsissä, niityillä, ojissa ja pelloilla.

Suomalaisen luonto-opas.2000.

Sammalet ja jäkälät

Seinäsammal (pleurozium schreberi)

Kangasmetsiemme yleisin ja runsain pohjakerroksen kasvi. Viihtyy myös kallioilla, lahokannoilla, soiden mättäillä. Käytetty mm. Hirsiseinien rakojen tilkkeenä.

Nahkajäkälä (Peltigera)

Kuivana harmaa, kosteana vihreä.

Isoja, leveäliuskaisia lehtijäkäliin kuuluvia.

Usein alustaansa löysästi kiinnityviä.

Kynsisammal

Lähes haaraton, pysty.

Lehdet pitkät, kapeat, tyvestä kohti kärkeä kapenevat, teräväkärkiset, usein kaartuvia.

Kasvaa tiiviinä kasvustoina, mättäinä.

Kangasmetsissä, kallioilla, tuntureissa. Kasvualustana usein kivet tai maan humus, lahopuut.

Torvijäkälä

Rakenteeltaan torvi aisia, toisistaan hyvinkin paljon eroavia, muuntelukyky aiheuttaa usein tunnistusvaikeuksia. Kuuluu lehtijäkäliin.

Kallioisokarve (Parmelia saxatilis)

Lehtimäinen, alustanmyötäisesti kivipinnoilla kasvava.

Reunoilta epäsäännöllisesti liuskainen. Yläpinta yl. siniharmaa, liuskojen kärjet ruskettuneet, alapinta musta.

Poronpallerojäkälä ( Cladina stellaris)

Pystykasvuinen, pensasmainen maajäkälä, vaaleankellanvihreä. Vasta vanhempana palleromainen ulkoasu.

Kasvaa kallioilla ja kangasmetsissä.

Korpikarhunsammal(Polytrichum)

Levittäytyy turkki aiseksi peitteeksi. Yksittäiset versot muistuttavat kosteina tähtiä, koska varret osoittavat eri suuntiin. Kuivalla lehdet kääntyvät ylöspäin melkein vartta myöten soukiksi häntämäisiksi.

Punaruskeat perät kohottavat keväällä versojen latvoista itiöpesäkkeitä. Myöhemmin vaalea huntumainen itiöpesäke muuttuu kun huntu varisee pois ja punertavan ruskea pesäke kääntyy vaaka-asentoon. Pesäkkeet säilyvät monesti yli talven. Viihtyy korvissa, soilla, metsissä. Tämä kuvattu kosteassa kasvupaikassa merenrannan läheisyydessä.

Naava (Usnea)

Kasvavat melkein pelkästään puiden rungoilla ja oksilla, roikkuen hapsottavasti. Naavat ovat herkkiä ilmansaasteille, sanotaankin että naava on puhtaan metsän merkki. 

Celssi.kapsi.fi/ luontosivusto

Wikibedia

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Valokki-nettikasvio