Ruusukasvit

Ahomansikka (Fragaria vesca)

Myös nimi metsämansikka.

Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen.

Korkeus: 5-20cm, jopa 2 metriset rönsyt.

Kukka: säteittäinen teriö, valkoinen, 12-18 mm leveä, 5 terälehtiä. Terälehdet melkein pyöreitä, toisiaan koskettavia tai miltei peittäviä 4-6 mm pitkiä.

Lehdet: tyviruusukkeena, lapa sormilehdykkäinen, Lehdykät hammaslaitaisia, kiilatyvisiä, vinoneliömäisiä.

Hedelmä: punainen, mehevä, kiiltävä, 0,5-1 cm pitkä.

Kasvaa ajoilla, laitumilla, pientareilla, niityillä ja kukkii kesä-heinäkuussa.

Ollut aina suomalaisille rakas marja.

Vähentynyt viimevuosina, mutta ei vielä uhanalainen.

Mansikka on monille allergisoiva Marja. Käytetty marjakasvina, mutta myös rohtona.

Lillukka (Rubus saxatilis)

Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukittuaa .

Korkeus: 10-35 cm. Jopa metrin mittaiset rönsyt. Karhea varsi, hentopiikkinen

Kukka: teriö säteittäinen, valkeahko, tav. Viisi terälehteä, kapeita ja 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä viisi. Kukinto 3-15- kukkainen huiskilo.

Lehdet: kierteisesti, lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Puikeat, soikeat lehdykät, kaksoissahalaitaiset..

Hedelmä: kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapan.

Kukkii kesäkuussa, kuvat elokuun lopulla otettuja. Kasvaa lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä, kivisissä paikoissa, niityillä, pientareilla. Lillukan lähisukulainen on mesimarja. Lillukan marjoja on usein niukasti, harva vaivautuu niitä poimimaan, vaikka ovat raikkaita ja mehukkaita.

www.luontoportti.com

Vitakasvit

Ahvenvita (Potamotegon)

On uposkasvi

Monivuotinen vesikasvi, jopa 2,5m pitkä

Sen juurakko on suikertava, varsi on pitkä, yläosasta yl. runsashaarainen

Lehdet: kierteisesti, ehyitä, silposuonisia. Lehtilapa voi olla jopa 12 cm pitkä, puikea ja poimuinen sekä hyvin pienihampainen. Väritys ruskean vihreä. Tyvi herttamainen.

Kukka: kukinto on tähkä, yl. Yltää vedenpintaan.

Kukkii loppukesästä yleensä syvissä vesissä.

Eri vitalajit risteytyvät helposti keskenään.

pinkka.helsinki.fi

Tatit

Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle)

Lehmäntattien sukuun kuuluva sieni.

Hyvä, Eviran suosittelema ruokasieni.

Samannäköinen haavanpunikkitatin, lehmäntaton, lehtopunikkitatin jamännynpunikkitatin kanssa.

Lakki 5-25 cm leveä, kookas, tukeva, aluksi kupera, vanhemmiten laakea.

Himmeä pinta, kuiva, punaruskea- tiilensäv.- oranssi.

Pillistö alkuun vaalea, myöh. Harmahtava, tummuu kosketeltaessa.

Jalka: 10-20cm pitkä, tasapaksu tai alaspäin pullistuva, vaalea, tummien nukkatupsujen verhoama.

Malto: valkeaa. Vahingoittuneista kohdista ensin punertavaa, sitten violetti ja lopuksi musta.

Mieto maku ja heikko haju.

Kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, tunturikoivikoissa.

Satoisa heonä-syyskuussa.

Kuivatus, pakastus.

www.luontoportti.com.

Lummekasvit

Ulpukka (Nuphar lutea)

Käytetään myös nimeä isoulpukka

Monivuotinen ruoho. Kelluslehdellinen, paksujuurakkoinen vesikasvi.

Korkeus: 0,5-3m

Kukka: säteittäinen, 4-6cm leveä. 15-20 lehtinen teriö, keltainen.

Verkkolehdet(4-6) kellanvihreitä, terälehtiä pidemmät.

Lehdet: korvakkeettomia. Kelluslehtien lehtiruoti pitkä, särmikäs. Lapa leveä, soikea, pitkänpyöreä, vaaleanvohreä, jopa 40 cm pitkä.

Kasvaa järvissä, lammissa, joissa, murtovesilahdissa.

Kukkii kesäkuusta elokuuhun.

Myrkyllinen

Ulpukkaa hyvin paljon muistuttava konnanulpukka on  kukan säteeltään pienempi (1,5-3 cm) ja sen uposlehdet ovat pyöreähköjä ja kurttuisia.

www.luontoportti.com

Käenkaalikasvit

Käenkaali (Oxalis acetosella)

Tunnetaan myös nimellä ketunleipä.

Monivuotinen ruoho. Hento maavarsi, suikertava ja suomuinen.

Korkeus: 5-10 cm

Kukka: 5-terälehtinen, säteittäinen. Terälehdet kukinnossa valkoiset, sinipunasuomuisia. 8-12 mm pitkiä. Myös verholehtiä 5, verhokehdet kapeanpuikeita.

Lehdet: ruusukkeena, pitkäruotisia, talvella vihanta.

Kasvaa varjoisissa kuusikoissa, lehdoissa, ravinteisissa korvissa.

Kukkii alkukesästä touko-kesäkuussa.

Käenkaalta voi maistella pieninä annoksina, oksaalihappo jota käenkaali sisältää on myrkyllinen suurina määrinä ihmisellekin.

www.luontoportti.com

Kurjenpolvikasvit

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Nämä molemmat kukat tunnistin metsäkurjenpolviksi.

Kasvi on monivuotinen ruoho. 

Korkeus: 25-50cm. Varsi leirejä, pystykarsinta, tyviosasta pitkä-, ylempää lyhytkatsantoiseen.

Kukka: säteittäinen, 15-35 mm leveä. Terälehtiä 5, tumman sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, pyöreähköpäisiä. Verholehtiä viisi, selvästi terälehtiä lyhyempiä.

Lehdet: tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Lapa pyöreä, koiraspuolinen, leveäliuskainen, liuskoja 

5-7, isohampaiset liuskat.

Kukkii kesä-heinäkuussa lehdoissa, kangasmetsissä, purojen varsilla, rantapensaikoissa, niityillä, pientareilla.

PohjoisSuomessa laji tunnetaan juhannuskukkana kukinnan alkamisajankohdan mukaisesti.

Kasvi on hyvin muunteleva laji. Kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin muilla metsäkasveillamme. Tämä vaikeutti omaa lajintunnistamistanikin.

www. luontoportti.com.

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Nokkoskasvit

'

Nokkonen (Urtica dioica)

Monivuotinen ruoho. Muodostaa tiheitä kasvustoja.

Korkeus: 30-150 cm. Varsi yleensä haaraton, poltinkarvainen.

Kukka: kukat hyvin pieniä, harmahtavankeltaisia.

Kukinto: norkkomainen, 4-8 cm pitkä.

Lehdet: vastakkain, ruodillisia. Ruoti hapsi- ja poltinkarvainen. Lapa puikea- kapeanpuikea, pyöreätuvinen tai herttamainen, pitkäkärkinen, sahalaitainen, alapinnalta poltinkarvainen, tummanvihreä.

Kukkii heinäkuusta syyskuuhun pihoissa, tienvarsilla, laitumilla, pelloilla, rannoilla, hakkuuaukeilla..

Nokkonen on yksi hyödyllisimmistä villiyrteistämme ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Keitot, muhennoksiin, letut saavat oivan maun nokkosesta. Nokkosella myös mainetta rohdoksena mm. tee, uute, puriste. Myös kuitukasvina tunnettu.

Poltinkarvat suojaavat nokkosia kasvissyöjillä.

www.luontoportti.com

Liekokasvit

Riidenlieko( Lycopodium annotinum)

Varsi kova, vaijerimaisen sitkeä ja jopa 2 m pitkä joka hautautuu alustaan.

Kärkiosa on vihreä ja suikertelee esim. sammalen pinnalla.  Varresta kohoaa miltei pystysuoraan haaroja joita verhoaa neulasmaiset lehdet. Haarojen latvoissa keskinäisiä, käpyä muistuttavia itiötähkiä.

Yleinen metsäkasvi.

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Saniaiskasvit

Kallioimarre (Polypodium vulgare)

Kallioimarre on saniaiskasvi. Se kasvaa kallioilla ja metsän kivillä.

Kestää hyvin kuivuutta.

On monivuotinen itiökasvi, joka talvehtii vihreänä.

On  tunnettu parantavista voimistaan jo tuhansia vuosia sitten.

Lisääntyy lehtien alapinnassa oranssinruskeista pesäkkeistä kehittyvistä itiöistä.

Nimensä kallioimarre on saanut maanalaisen juurakkonsa makeanimelästä mausta. Makua on verrattu myös lakritsimaiseksi.

Lehdet: karkearakenteiset, kertaalleen pariliuskaiset, ehytlaitaiset. Melkein jokaisen lehden alapintaa koristaa kaksi suoraa riviä oransseja pesäkeryhmiä.

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)

Kasvutapa luonteenomainen. Vihreät, lyhytruotiset, latvasta uloskaartuvat lehdet ympäröivät ' pesää'.

Mättäinen kasvutapa.

Nuoret lehdet rullautuvat auki kärjestään.

Kasvaa märissä paikoissa, puronvarsilla, korvissa.

Suomalaisen luonto-opas 2000.

Heinäkasvit

'

Nurmitähkiö ( phleum pratense) Timotei 

Löysästi mätästävä, monivuotinen heinä.

50-100 cm korkea.

Varsi ontto korsi, nivelkohdat täyteisiä solmuja. Korsi on pysty, sileä ja 3-6 solmuinen, tyvi usein hieman paksuuntunut.

Lehdet vuorottain, ruodittomat, tupelliset ja vartta lyhyemmät.

Kukinto on 5-9 cm pitkä, pysty ja lieriömäinen, tiheä, karhea ja yleensä vihreä, tähkämäinen röyhy.

Kukkii keski- ja loppukesällä niityillä ja heinänurmissa, pihoilla, pientareilla.

Metsälauha ( Deschampsia flexuosa)

Löysästi mätästävä, monivuotinen heinä.

30-70 cm korkea.

Ontto varsi, korsi, nivelkohdat täyteisiä solmuja. Korsi pysty, hoikka ja sileä.

Lehdet vuorottain, ruodittomat, tupelliset.

Kukinto harittavahaarainen, röyhy (3-10 cm)

Kukkii keskikesällä tuoreissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä, kallioilla, hakkuuaukeilla, oluilla ja pientareilla.

Kuvia kasveista kolumbus.fi

Suomalainen luonto-opas

pinkka.helsinki.fi/ virtuaalikasvio/plant.php?id=1920

Järviruoko ( Phragmites australis)

Kookas monivuotinen, 100-300cm

Vasi onntp korsi, täyteiset solmut nivelkohdissa.

Korsi pysty, tanakka

Lehdet vuorottain, tupelliset, vartta lyhyemmät. Lehtilapa 10-20 mm leveä, pitkäsuippuinen, jäykkä jalitteä, terävälaitainen, harmaanvihreä.

Kukka: 10-30 cm pitkä, aluksi pysty, lopuksi nuokkuva, tuuhea, ruskeasävyinen- sinipunertava.

Vesi - ja rantakasvi joka kukkii loppukesällä.

pinkka.helsinki.fi ( lajintuntemuksen oppimisympäristö)

Sarakasvit

Tupasvilla (Eriophorum vaginatum)

Korkeus: 40-70 cm.

Varrella on kaksi väljää, 5-7 cm pitkää lavatonta ruskeaa tyvituppea. Lehden tyviosassa olevat lehdet ovat vartta lyhyempiä, kolmisärmäisiä.

Kukinto: tähkä, kukinnon jälkeen kukassa olevat kehäsukat pitenevät jopa 3 cm pitkiksi valkoisiksi karvoiksi, tupsuiksi.

Kukkii touko- kesäkuussa karuilla rämeillä, nevoilla ja korvissa, joskus myös rehevillä soilla. Tupasvillaa kasvaa myös tuntureiden rinnesoilla mistä nämä kuvat onkin otettu.

Suomalaisen luonto-opas

Tupasvilla-Wikipedia

Kasvikansion keräily-ympäristöt

Kasvikansion kasvit  on kuvattu kolmessa erityyppisessä kasvuympäristössä. Valtaosa kasveista on löytynyt Laihialta kotini viereiseltä hakatulta  sekä hakkaamattomalta vanhalta metsänpohjalta ja tienpientareelta. Mukana on myös kasvilajeja joita olen kuvannut Kuusamon vaaramaisemissa, erityisesti Ruka-tunturin ympäristössä. Osa kasveista on kuvattu Vaasan rannikolla Maksamaalla. Kuvausajankohtana on ollut kesä 2015.

Hakattu metsänpohja Laihialla.

Vanha metsänpohja Laihialla joka paikoin harvennushakattu.

Metsänpohjassa kasvaa tuoreen kangasmetsän tyypillisiä kenttäkerroksen kasvilajeja.

Seuraavat kuvat vaaramaisemista Kuusamosta  Rukatunturin ympäristöstä. Kasviossa mukana kasveja, jotka kuvattu ko. vaaramaisemassa.

Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. Czerepanovii) on hieskoivun alalaji. Tunturikoivu on pensasmainen puu. Rukan vaara-alueen tunturikoivua muistuttavat  ohuehkorunkoiset ja mutkaiset puut ovat mitä todennäköisimmin hies- ja rauduskoivuja. Tunturikoivua esiintyy Pohjois-Lapissa ja  ulottuu Keski-Lappiin, esimerkiksi Sodankylän korkeudelle.(Tunturikoivu- Wikipedia)

Kuusamon vaaraseudun maanpinnan muodot ovat jyrkkäpiirteisen vaaramaisia. Myös harjujen runsaus kuuluu alueelle ominaiseen maanpintojen muotoihin. Seudulla on lukuisia pieniä järviä, jokia ja puroja, myös soita on paljon. Kuusamon vaaraseudulla on yhdeksän erillistä arvokasta maisema-aluetta. Rukan alue on kauneudestaan kuulua Kuusamon vaara-aluetta. Sen erityispiirteenä voidaan pitää Rukalta ja Valtavaaralta aukeavia kaukomaisemia. Lakimetsät, rinnesuot ja letot muodostavat maisemallisesti kauniin vaara-alueen. (www.oamk.fi/monipuolinen_metsa776talous_10..)

Vaasan saaristoalueen rehevää rantalehtoa.

Sekä mökkirantaa