Ruusukasvit

Ahomansikka (Fragaria vesca)

Myös nimi metsämansikka.

Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen.

Korkeus: 5-20cm, jopa 2 metriset rönsyt.

Kukka: säteittäinen teriö, valkoinen, 12-18 mm leveä, 5 terälehtiä. Terälehdet melkein pyöreitä, toisiaan koskettavia tai miltei peittäviä 4-6 mm pitkiä.

Lehdet: tyviruusukkeena, lapa sormilehdykkäinen, Lehdykät hammaslaitaisia, kiilatyvisiä, vinoneliömäisiä.

Hedelmä: punainen, mehevä, kiiltävä, 0,5-1 cm pitkä.

Kasvaa ajoilla, laitumilla, pientareilla, niityillä ja kukkii kesä-heinäkuussa.

Ollut aina suomalaisille rakas marja.

Vähentynyt viimevuosina, mutta ei vielä uhanalainen.

Mansikka on monille allergisoiva Marja. Käytetty marjakasvina, mutta myös rohtona.

Lillukka (Rubus saxatilis)

Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukittuaa .

Korkeus: 10-35 cm. Jopa metrin mittaiset rönsyt. Karhea varsi, hentopiikkinen

Kukka: teriö säteittäinen, valkeahko, tav. Viisi terälehteä, kapeita ja 3-5 mm pitkiä. Verholehtiä viisi. Kukinto 3-15- kukkainen huiskilo.

Lehdet: kierteisesti, lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Puikeat, soikeat lehdykät, kaksoissahalaitaiset..

Hedelmä: kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapan.

Kukkii kesäkuussa, kuvat elokuun lopulla otettuja. Kasvaa lehdoissa, tuoreissa kangasmetsissä, kivisissä paikoissa, niityillä, pientareilla. Lillukan lähisukulainen on mesimarja. Lillukan marjoja on usein niukasti, harva vaivautuu niitä poimimaan, vaikka ovat raikkaita ja mehukkaita.

www.luontoportti.com

Vitakasvit

Ahvenvita (Potamotegon)

On uposkasvi

Monivuotinen vesikasvi, jopa 2,5m pitkä

Sen juurakko on suikertava, varsi on pitkä, yläosasta yl. runsashaarainen

Lehdet: kierteisesti, ehyitä, silposuonisia. Lehtilapa voi olla jopa 12 cm pitkä, puikea ja poimuinen sekä hyvin pienihampainen. Väritys ruskean vihreä. Tyvi herttamainen.

Kukka: kukinto on tähkä, yl. Yltää vedenpintaan.

Kukkii loppukesästä yleensä syvissä vesissä.

Eri vitalajit risteytyvät helposti keskenään.

pinkka.helsinki.fi

Tatit

Koivunpunikkitatti (Leccinum versipelle)

Lehmäntattien sukuun kuuluva sieni.

Hyvä, Eviran suosittelema ruokasieni.

Samannäköinen haavanpunikkitatin, lehmäntaton, lehtopunikkitatin jamännynpunikkitatin kanssa.

Lakki 5-25 cm leveä, kookas, tukeva, aluksi kupera, vanhemmiten laakea.

Himmeä pinta, kuiva, punaruskea- tiilensäv.- oranssi.

Pillistö alkuun vaalea, myöh. Harmahtava, tummuu kosketeltaessa.

Jalka: 10-20cm pitkä, tasapaksu tai alaspäin pullistuva, vaalea, tummien nukkatupsujen verhoama.

Malto: valkeaa. Vahingoittuneista kohdista ensin punertavaa, sitten violetti ja lopuksi musta.

Mieto maku ja heikko haju.

Kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, tunturikoivikoissa.

Satoisa heonä-syyskuussa.

Kuivatus, pakastus.

www.luontoportti.com.

Lummekasvit

Ulpukka (Nuphar lutea)

Käytetään myös nimeä isoulpukka

Monivuotinen ruoho. Kelluslehdellinen, paksujuurakkoinen vesikasvi.

Korkeus: 0,5-3m

Kukka: säteittäinen, 4-6cm leveä. 15-20 lehtinen teriö, keltainen.

Verkkolehdet(4-6) kellanvihreitä, terälehtiä pidemmät.

Lehdet: korvakkeettomia. Kelluslehtien lehtiruoti pitkä, särmikäs. Lapa leveä, soikea, pitkänpyöreä, vaaleanvohreä, jopa 40 cm pitkä.

Kasvaa järvissä, lammissa, joissa, murtovesilahdissa.

Kukkii kesäkuusta elokuuhun.

Myrkyllinen

Ulpukkaa hyvin paljon muistuttava konnanulpukka on  kukan säteeltään pienempi (1,5-3 cm) ja sen uposlehdet ovat pyöreähköjä ja kurttuisia.

www.luontoportti.com

Käenkaalikasvit

Käenkaali (Oxalis acetosella)

Tunnetaan myös nimellä ketunleipä.

Monivuotinen ruoho. Hento maavarsi, suikertava ja suomuinen.

Korkeus: 5-10 cm

Kukka: 5-terälehtinen, säteittäinen. Terälehdet kukinnossa valkoiset, sinipunasuomuisia. 8-12 mm pitkiä. Myös verholehtiä 5, verhokehdet kapeanpuikeita.

Lehdet: ruusukkeena, pitkäruotisia, talvella vihanta.

Kasvaa varjoisissa kuusikoissa, lehdoissa, ravinteisissa korvissa.

Kukkii alkukesästä touko-kesäkuussa.

Käenkaalta voi maistella pieninä annoksina, oksaalihappo jota käenkaali sisältää on myrkyllinen suurina määrinä ihmisellekin.

www.luontoportti.com

Kurjenpolvikasvit

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Nämä molemmat kukat tunnistin metsäkurjenpolviksi.

Kasvi on monivuotinen ruoho. 

Korkeus: 25-50cm. Varsi leirejä, pystykarsinta, tyviosasta pitkä-, ylempää lyhytkatsantoiseen.

Kukka: säteittäinen, 15-35 mm leveä. Terälehtiä 5, tumman sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, pyöreähköpäisiä. Verholehtiä viisi, selvästi terälehtiä lyhyempiä.

Lehdet: tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Lapa pyöreä, koiraspuolinen, leveäliuskainen, liuskoja 

5-7, isohampaiset liuskat.

Kukkii kesä-heinäkuussa lehdoissa, kangasmetsissä, purojen varsilla, rantapensaikoissa, niityillä, pientareilla.

PohjoisSuomessa laji tunnetaan juhannuskukkana kukinnan alkamisajankohdan mukaisesti.

Kasvi on hyvin muunteleva laji. Kukkien väri ja koko vaihtelevat enemmän kuin muilla metsäkasveillamme. Tämä vaikeutti omaa lajintunnistamistanikin.

www. luontoportti.com.

Suomalaisen luonto-opas. 2000.

Nokkoskasvit

'

Nokkonen (Urtica dioica)

Monivuotinen ruoho. Muodostaa tiheitä kasvustoja.

Korkeus: 30-150 cm. Varsi yleensä haaraton, poltinkarvainen.

Kukka: kukat hyvin pieniä, harmahtavankeltaisia.

Kukinto: norkkomainen, 4-8 cm pitkä.

Lehdet: vastakkain, ruodillisia. Ruoti hapsi- ja poltinkarvainen. Lapa puikea- kapeanpuikea, pyöreätuvinen tai herttamainen, pitkäkärkinen, sahalaitainen, alapinnalta poltinkarvainen, tummanvihreä.

Kukkii heinäkuusta syyskuuhun pihoissa, tienvarsilla, laitumilla, pelloilla, rannoilla, hakkuuaukeilla..

Nokkonen on yksi hyödyllisimmistä villiyrteistämme ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Keitot, muhennoksiin, letut saavat oivan maun nokkosesta. Nokkosella myös mainetta rohdoksena mm. tee, uute, puriste. Myös kuitukasvina tunnettu.

Poltinkarvat suojaavat nokkosia kasvissyöjillä.

www.luontoportti.com